Erkki Kivalo (1977)
Suomen ensimmäiseen neurologian professuurin virkaan nimitettiin Erkki Kivalo v. 1963 Helsingin yliopistoon. Hänen myötävaikutuksellaan on suuri merkitys paitsi kliinisen neurofysiologian, myös muidenkin kliinisten neuroalojen alkuaikojen kehittymiselle ja itsenäistymiselle omaksi erikoisalakseen. Hänellä oli kyky hahmottaa kaikkien neurotieteiden kokonaisetu reviirikiistojen sijaan, mitkä myös tuohon aikaan olivat yleisiä. Hänen vaikutuksensa ansiosta Suomeen saatiin ensimmäiset kliinisen neurofysiologian erikoislääkärit 1960-luvun lopulla. Suomen KNF-yhdistys kutsui hänet kunniajäsenekseen 1977 ilmiselvin syin.
Heikki Lang
Yhtenä Suomen ensimmäisistä KNF erikoislääkäreistä, ensimmäisenä professorina ja KNF-yhdistyksen puheenjohtajana Heikki on ollut mukana muokkaamassa erikoisalamme roolia Suomalaisen lääketieteen kentässä. Hän on toiminut myös Turun yliopiston monitieteellisen kognitiivisen neurotieteen yksikön johtajana. Lääketieteellisten ansioiden lisäksi Heikki Langin monialainen lahjakkuus tuli esille muun muassa kuvataiteen ja musiikin aloilla.
Matti Koivikko
Matti on lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri sekä lääkintöneuvos, jolle neurofysiologia on aina ollut läheistä – hän opiskeli neurofysiologiaa 70-luvulla Lontoossa tohtori G. Pampiglionen johdolla ja hänen neurofysiologian alan väitöskirjansa on ”Some characteristics of the nuchal evoked potential”. Matti oli avainasemassa KNF:n toiminnan käynnistämisessä TAYS:ssa. Hän piti myös työn rajaamista tärkeänä ja yksi hänen periaatteistaan olikin, että ”työtä ei koskaan saa tehdä nälkäisenä”, mikä oli printattuna myös tietojenkeruulomakkeen alaosaan.
Anna-Maija Seppäläinen (2000)
Anna-Maija työskenteli pitkään HYKS:ssa Meilahden sairaalan KNF-osastonylilääkärinä ja teki tutkimustyötä KNF:n ja neurotoksikologian alalta. Hän oli laaja-alaisesti aktiivinen ja vaikutti muun muassa Suomen naislääkäriyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana. Hän toimi työlääketieteen asiantuntijana oikeudenkäynneissä Yhdysvaltoja myöten.
Veikko Häkkinen (2000)
Veikon mielenkiinnonkohteita olivat toisaalta teknologia, toisaalta havaintopsykologia. Jo 1970-luvun alussa hän käytti tuolloin uusia kvantitatiivisia EEG-menetelmiä ja myöhemmin osallistui mm. näkö- ja tuntojärjestelmien stimulaattoreiden ja vireystilamittausten kehittämiseen. Eläkevuosinaan Veikko on tehnyt tunnetuksi yleisen aistinfysiologian teoriaa niin julkaisuilla kuin yleisöluennoilla. Veikko on Tampereen yliopistollisen sairaalan ensimmäinen KNF-ylilääkäri ja -dosentti ja tuli valituksi Tromssan yliopiston KNF-professoriksi. Yhdistyksemme puheenjohtajana Veikko toimi vuosina 1975-1977.
Erkki Toivakka (2000)
EEG-lääkäri Erkki oli Suomen Neurologisen Yhdistyksen KNF-alajaoston ensimmäinen puheenjohtaja, Suomen KNF-yhdistyksen perustajajäsen ja hankki ensimmäisten suomalaisten joukossa ENMG-oppia Kööpenhaminasta prof. Fritz Buchthalin laboratoriosta. Erkki Toivakka, Erkki Huhmare ja Heikki Lang saivat Suomessa ensimmäisinä KNF-erikoislääkärin pätevyydet. Hän toimi erikoislääkärinä aluksi Meilahden ja Töölön sairaaloissa siirtyen lopulta 70-luvulla Ouluun, missä toimi eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hän oli myös innokas postimerkkeilijä erityisenä kiinnostuksen kohteenaan Ahvenanmaa.
Riitta Hari (2012)
Riitta on aivotutkija, KNF-lääkäri ja magnetoenkefalografian (MEG) pioneereja. Hän on kehittänyt ja monipuolisesti hyödyntänyt MEG:ta aivojen toiminnan selvittämisessä. Hän pystytti ryhmänsä kanssa MEG-sovelluspaketin kliinistä käyttöä varten. Riitan tutkimustyö on ulottunut niin primaarisiin aistinaivokuoriin kuin sosiaalisen kognition aivomekanismeihinkin. Riitta toimi pitkään akatemiaprofessorina ja huippuyksikön johtajana Teknillisessä korkeakoulussa ja sittemmin Aalto-yliopistossa. Riitta on aktiivinen tutkijakouluttaja ja hän oli perustamassa Neurotieteen tohtorikoulua. Riitta nimitettiin akateemikoksi 2010.
Kimmo Sainio (2013)
Kimmo on Suomen lasten kliinisen neurofysiologian kehittäjä. Hän toimi Helsingin Lastenklinikalla ja Lastenlinnassa KNF-lääkärinä tiiviissä yhteistyössä kliinikoiden kanssa nostaen omalla tietämyksellään ja persoonallaan esille neurofysiologisten tutkimusten merkitystä lasten hoitopoluissa. Kimmo loi vahvalla otteellaan säntillisen perustan monelle KNF-osastolle. Eläköitymisen jälkeen Kimmon ura on jatkunut musiikkipiireissä.
Juhani Partanen (2014)
”Junilla” on KNF:n parissa pitkä ja ansiokas ura, johon on sisältynyt sekä kliinistä että hallinnollista työtä ja tutkimustyötä. Kaikilla näillä saroilla hän on toiminut erittäin innovatiivisesti. Juni on kannustanut ja kouluttanut lukuisia uusia erikoislääkäreitä ja on tietojensa ja taitojensa lisäksi jakanut samalla myös innostustaan KNF:sta eteenpäin nuoremmille sukupolville.
Björn Falck (2015)
”Nalle” on toiminut urallaan ylilääkärinä sekä Uppsalan että Turun yliopistosairaaloissa. Hänet tunnetaan neuromuskulaarisairauksien ja ENMG-tekniikoiden asiantuntijana ja tutkijana, mutta myös monen uuden neurofysiologisukupolven intohimoisena opettajana, jonka työllä on ollut merkittävä vaikutus ENMG-tutkimusten tekotapaan ja tulkintaan.
Ville Jäntti (2016)
Villen kiinnostus fysiologiaa ja teknologiaa kohtaan on johtanut hänet mm. silmänliikkeiden, tasapainon, yleisanestesian ja aivojen sisäisten sähkökenttien tutkimukseen. Hän onkin ohjannut etenkin KNF-alan ulkopuolisten tutkijoiden tieteellistä työtä ja hänen väitöskirjaoppilaansa ovat sijoittuneet mm. anestesiologian, neurologian ja signaalinkäsittelyn aloille. Hän on kliinisen neurofysiologian dosentti Oulun ja Tampereen yliopistoissa ja on toiminut Tampereen teknillisen yliopiston kliinisen neurofysiologian teknologian dosenttina. Yhdistyksemme puheenjohtajana Ville toimi vuosina 1996-2000.
Tapani Salmi (2017)
Tapani teki merkittävän lääkärityöuran Meilahden KNF-yksikössä. Hän on tehnyt tutkimustyötä KNF-tutkimusten parissa ja osallistunut näiden menetelmien kehitystyöhön. Tapani ehti uransa aikana kouluttaa ison joukon uusia KNF-lääkäreitä ja siirtää osaamistaan tuleville polville. Valtava tietomäärä ja vankka kokemus KNF-tutkimusten osalta takasi sen, että hän nautti suurta arvostusta kliinikoiden keskuudessa. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2017. Vapaa-aikanaan Tapanin harrasteisiin ovat kuuluneet perhokalastus ja mökkeily.
Ari Pääkkönen (2017)
Ari työskenteli valtaosan urastaan KYSissa sairaalafyysikkona vaikuttaen suomalaiseen KNF-diagnostiikkaan etenkin herätepotentiaalikäytäntöjen kautta. Hän suoritti väitöskirjansa Edinburghin yliopistossa liikkeen näkemisen mekanismeista vuosina 1990-1993, ja sai dosentuurinsa neurofysiikan alalta Kuopion yliopistosta 2009. Kliinisen ja tieteellisen tutkimuksensa ohessa Ari alusti urallaan suomalaisen KNF-fyysikkoyhteisön kehitystä ja osallistui aktiivisesti edunvalvontaan. Hän eläköityi 2017.
Erik Ståhlberg (2019)
Emeritusprofessori Erik Stålberg on maailman huomattavimpia ääreishermoston ja lihasten neurofysiologisten tutkimusmenetelmien kehittäjiä. Hänen väitöskirjansa (1966) loi pohjan yksisyy-EMG:lle. Hän on kehittänyt myös lukuisia muita EMG:ssa käytettäviä kvantitatiivisia menetelmiä. Erik oli kliinisen neurofysiologian professori Uppsalan yliopistossa ja KNF-osaston johtaja Akademiska sjukhusetissa 1991-2001. Erik on tehnyt paljon yhteistyötä suomalaisten neurofysiologien kanssa ja opettanut heitä aktiivisesti. Oppineisuus ja huumorintajuinen persoonallisuus ovat tehneet Erikistä valovoimaisen kliinisen neurofysiologian tiennäyttäjän Pohjoismaissa ja koko maailmassa.